Vieras kartanossa

Sarah Waters: Vieras kartanossa (Tammi 2011)

"Eletään kesää 1940-luvun lopulla sotavuosien köyhdyttämällä Englannin maaseudulla. Tohtori Faraday kutsutaan potilaskäynnille Hundreds Hallin kartanoon. Ayresin perheen kotina yli kaksi vuosisataa toiminut kartano, ennen niin suuri ja komea, on surullisesti rapistumassa. Tiiliseinät lohkeilevat, puutarha kasvaa rikkaruohoa ja tallipihan kello on pysähtynyt näyttämään ikuisesti kahtakymmentä vaille yhdeksää. Kartanon omistajat, äiti, poika ja tytär, yrittävät sinnitellä muuttuvan maailman tahdissa.

Kiusaako Ayresin perhettä vain heidän elämäntapansa katoavaisuus vai jylläävätkö kartanossa jotkin paljon pahemmat voimat? Tohtori Faraday ei osaa aavistaa, kuinka läheisesti ja kammottavasti perheen kohtalo tulee kietoutumaan hänen omaansa.

Yllättävistä juonenkäänteistä tunnettu Sarah Waters kirjoittaa oman mukaelmansa goottilaisesta kummitusjutusta. Vääjäämättömästi kohti loppuhuipennusta kasvavasta tarinasta muodostuu vaikuttava psykologinen jännityskertomus sekä hieno allegoria brittiläisen luokkayhteiskunnan murroksesta." Tammi

Pahoittelen kustantajan tarjoamaa esittelyä, mutta on käynyt selväksi, etten jaksa tällaisten pettymyskirjojen kohdalla sanailla esittelyä itse. Haluan vain heti päästä purkamaan sitä kuinka kamalan pettynyt olen. Ei tämän näin pitänyt mennä!

Luin tätä kirjaa tasan kaksi viikkoa. Kaksi pitkää viikkoa. Ensimmäisiä satoja sivuja kituutin hitaanlaisesti, sillä minua ei voinut vähempää kiinnostaa tohtori Faradayn ihaileva Hundredsin kuvailu. Sivulla 89 ilmaisin turhautumiseni niinkin suurella verbaalisella lahjakkuudella kuin "blaablaablaa". Parinsadan sivun kohdalla alkoi tapahtua ja tempauduin mukaan. Neljänsadan sivun jälkeen touhu meni niin hurjaksi että olin iloinen että luin kirjaa päiväsaikaan. Ja juuri kun oltiin päästy hurjaan vauhtiin, niin yhtäkkiä kaikki vain lässähti.

Voisin sanoa, että viihdyin tämän kirjan parissa noiden parinsadan sivun ajan. Alun ja lopun olisin voinut jättää lukematta. Olihan loppu ihan mielenkiintoinen ja sitä jäi miettimään, että mikä niiden kaikkien hurjien tapahtumien takana oikeasti oli, mutta ei se ollut sitä mitä odotin.

Tähtiä miettiessäni Goodreadsin tarjoama asteikko oli vähän avuksi. Mietin pitkään kahden ja kolmen tähden välillä. "It was ok" kuulosti korvissani osuvammalta kuin "liked it", mutta silti päädyin kolmeen tähteen. Olinhan sen kahdensadan sivun ajan aivan kauhuissani ja iloinen siitä.

Bonuksena tästä kirjasta jäi muistutus siitä kuinka valikoivat silmät minulla välillä on. Uskoin usean vuoden ajan, että Harry Pottereissa on loitsu nimeltä karkosateet, kunnes jokin kaunis päivä tajusin sen olevankin karkotaseet. Nyt ajattelin usean sadan sivun ajan koko ajan rouva Ayersia, kun se olikin rouva Ayres.

Alku: "Näin Hundreds Hallin ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana."

★ ★ ★

Hyvän mielen haaste

Sain Lauralta Hyvän mielen haasteen, missä kuuluu kertoa kymmenen asiaa, jotka tuottavat hyvää mieltä ja haastaa viisi muuta bloggaajaa mukaan. On likimain mahdotonta kahlata kaikki blogit läpi ja selvittää, että kuka on jo haastettu, joten haastan SINUT! Haluan että pohdit hetken mukavia asioita ja jaat ne sitten lukijoittesi kanssa :)

Tällä hetkellä ihaninta on...

1. Kauhunväristykset Sarah Watersin Vieras kartanossa -kirjaa lukiessa. Pääsihän se tarina vihdoinkin vauhtiin!

2. Puhdas koti ja tulppaanit pöydän reunalla.

3. Ikkunoitteni alapuolella näkyvä kuiva asfaltti.

4. Inkeri Walleniuksen lukemat Astrid Lindgrenin äänikirjat.

5. Uusi tietokoneeni, joka voi olla päällä vaikka koko päivän, mutta näppäimistö ei siltikään muutu tulikuumaksi. Ilo se on pienikin ilo.

6. Samuli Edelmann. Kiitos että olet olemassa. Voisitko tehdä vielä pienen palveluksen ja tulla keikalle Poriin?

7. Cupcaket, joita tein ensimmäistä kertaa elämässäni, kiitos äidiltä saadun kertakäyttöisen pursotinpussisetin.

8. Nordqvistin Afrikka Rooibos.

9. Auringon lämmittämä koti.

10. Kilpikonnavideot Youtubessa.

Jos minä saisin valita

Aivan ihmeellinen laiskamato! Siis aivan mahdoton! Lupasin toteuttaa tämän haasteen heti samana viikkona, mutta sitten tapahtui jotain ja se vain venyi ja venyi ja venyi. Kyseessä taisi olla se traumaattinen viikko, kun hammaslääkäri vei suustani yhden hampaan ja olin aika tolaltani sen jäljiltä. Mutta nyt on purukalusto kunnossa, joten asiaan!

Sain Katrilta Jos minä saisin valita -haasteen. Maailmassa on liian iso määrä vakavampiakin asioita, jotka kaipaisivat muutosta, mutta halusin tehdä tämän vähän kieli poskessa.


Jos minä saisin valita...

♥ ärsyttävää Bafucin mainosta ei näytettäisi televisiossa
♥ viherkasvit pysyisivät helpommin elossa
♥ kosketusnäytöt eivät olisi vallanneet puhelinmarkkinoita

♥ karkit eivät lihottaisi lainkaan
♥ energiansäästölampuilla ei kestäisi niin kauan syttyä
♥ kahvin juominen ei olisi aikuisuuden merkki

♥ munien ja sokerin vaahdottaminen ei kestäisi niin kauaa
♥ kinkkupaketeista ja muista ruokatarvikkeista olisi tarjolla pienempiä versioita yksin asuvia varten
♥ koskaan ei tulisi sellaista hetkeä, ettei tee mieli lukea

Jos jollain on tämä vielä tekemättä, niin olkaa hyvä ja ottakaa! Tästä on jo nyt niin kauan, etten lähde ketään nimeämään.


Täällä on joku pieni lukujumi menossa. Sarah Watersin Vieras kartanossa on ollut työn alla jo yli viikon, enkä ole edennyt kuin 156 sivua. Olin jo melkein luovuttamassa. Alussa ei tapahtunut mitään ja kartanon kuvailu kävi niin tylsäksi että HUH. Hetki sitten alkoi kuitenkin tapahtua, joten katsotaan nyt miten käy.

Äänikirjat on alkanut kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Kuuntelin juuri Lindgrenin Marikin ja nautin suunnattomasti. Marikki on muutenkin niin ihana (pakko hankkia se omaan hyllyyn oikein kirjana) ja kun lukijana on vielä ihana Inkeri Wallenius, niin onnelliset tiskihetket on taattu! Tavakseni on nimittäin muodostunut piristää tylsää tiskausta äänikirjoilla. Toimii!

INSPISvalokuva #83: Minun ja hänen

"Mun ja sun, minun ja hänen, meidän ja teidän... Kovaa kontrastia tai samankaltaisuutta. Tulkitse!" Get Inspired! valokuvaushaaste.

Olen asunut nykyisessä kodissani vuoden ja kaksi päivää. Varmaan puolet tuosta käsipyyhkeet roikkuivat vessan naulassa ilman nimeä tai tarkoitusta, koska en oikein tiennyt miten yksineläjän olisi parasta tuollaiset nimetä. Perheen kohdalla se on mielestäni hyvin simppeliä, mutta "Jaana" ja "Vieras" kuulosti mielestäni kovin typerältä. Sain lopulta kuitenkin mahtavan ehdotuksen ja siitä lähtien täällä on vallinnut jaottelu Minä ja Muut. Ja se toimii!

Vessassani on ihan mahdottomuus kuvata luonnonvalolla, salamaa inhoan ja kuvankäsittelyssä en ole mikään mestari, joten kuva on mitä on :)

Neljä löytöä kolmella eurolla

Niin siinä sitten taas kävi, että lähdin äidin kanssa Konttiin, eikä sieltä nyt tyhjin käsin pois päässyt. Jaksan aina hämmästellä niitä kirjahyllyjä ja edullisia hintoja. Tällä kertaa ostin pokkarikorista kolme pokkaria kahdella eurolla ja -50% korista yhden kovakantisen eurolla.

Cecilia Samartin: Señor Peregrino
Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet
John Irving: Neljäs käsi
Chris Cleave: Little Bee

Sieluni kyyneleet luin juuri kirjastosta lainattuna ja kun törmäsin siihen näin pienellä hinnalla, niin pakkohan se oli ostaa omaksi. Loput ovat uusia tuttavuuksia. Nauratti tuo Señor Peregrino. Se on kustantajan ennakkokappale ja kannessa lukee "EI MYYNTIIN". Hups. Yksikään kirjoista ei ole missään huippukunnossa, mutta ei sellaista sovi odottaakaan tuon hintaisilta kirppislöydöiltä.

Little Bee kiinnostaa tällä hetkellä eniten. En ole tainnut lukea muuta kirjallisuutta englanniksi kuin Potterit ja Twilightit (oli kiire päästä lukemaan ennen suomennosta). Muuten englanniksi lukeminen on rajoittunut vain nettiin.