Prinsessan kirjeet

Anonyymi: Prinsessan kirjeet (Teos 2010)

"Käsillä oleva tekstivalikoima sisältää kolmekymmentä kirjettä, jotka löydettiin Helsingin keskustassa sijaitsevasta Vanhankirkon puistosta heinäkuussa 2010. Tekijän henkilöllisyyttä ei tunneta. Kirjeistä puuttuvat päiväykset eikä lähettäjän tai vastaanottajan nimeä tai osoitetta ole merkitty kuoriin. Kokoelma on nimetty allekirjoittajan useimmiten käyttämän nimimerkin "Prinsessa" mukaan. Monessa yhteydessä kertoja viittaa siihen, että kaikki kolmekymmentä kirjettä on kirjoitettu yhden yön kuluessa, auringon laskun ja nousun välisenä aikana. Kirjeet on järjestetty tämän oletuksen perusteella." Toimittajan esipuhe.

Lainasin Prinsessan kirjeet täysin kannen ja toimittajan esipuheen perusteella, en ollut kuullut siitä koskaan ennen. Kirjaa aloitellessani kirjeet tuntuivat jollain tavalla liioitelluilta, ylitseampuvilta, ehkä hieman tekotaiteellisiltakin. Toisaalta mistä minä tiedän, millaisia rakkauskirjeiden "kuuluisi" olla, kun en ole sellaisia koskaan ennen lukenut.

Kun Prinsessa mainitsi lähtönsä Kiinaan seuraavana aamuna ensimmäistä kertaa, minut valtasi tuttuuden tunne. Eikä aikaakaan kun tajusin, että tässähän on Victoria ja Daniel, naapurista. Googletin uutisartikkelin, jonka muistin joskus lukeneeni. Sen missä Victorian kirjoittamista kirjeistä kerrottiin. Lopuksi googletin vielä itse kirjankin. Tämän tiedon jälkeen en osannut ajatella enää muuta. Victoria ja Daniel kummittelivat jokaisen lauseen takana. Näin jokaisen sanan ja tapahtuman heitä ajatellen. Kirja olisi varmasti ollut erilainen kokemus, jos en olisi tajunnut tätä yhteyttä ollenkaan. En osaa sanoa, että huonompi vai parempi kokemus. Erilainen.

Pidin niistä kirjeistä enemmän, missä Prinsessalla oli oikeasti jotain konkreettista kirjoitettavaa. Kirjeet joissa hän haaveili prinssistään ja muut sanahelinät menivät vähän toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos. Välillä kirjeistä tuli uskomattoman yksinäinen olo:

"Kerran eräs 100-vuotias rouva, jolla oli iloiset silmät, halusi kannustaa minua kihlautumaan sydämeni valitun kanssa. Se oli huvittavaa, vanhempani kohottelivat kulmiaan. Nainen jatkoi ja supatti ummet ja lammet rakkauden saloista. Ainoastaan rakastamansa miehen ja tämän kanssa elämänsä vuodet hän muistaa ja vie hautaan. Kaiken muun unohtaa. Työt ja muutot ja suuri mullistus, omaisuuden kartutus tai menetys, lottovoitto, perintö tai vararikko, kaikki muuttuu yhdentekeväksi ja häipyy muistista. Yö rakastajan sylissä on elämän suurin lahja. Äiti piti isää kädestä ja nyökkäili."

Nyt vasta uudemman kerran toimittajan esipuheen luettuani tajusin, että minähän juuri kävin toimittajan mainitsemassa Vanhankirkon puistossa Helsingin matkallani. Jännittävä sattuma, että hotellimme sattui olemaan melkein puiston vieressä!

Alku: "Rakkain, kun luet tämän kirjeen olen poissa."

**½