Heli Laaksonen: Peippo vei (Otava 2011)
Ihana siskoni oli aikonut antaa minulle tuparilahjaksi Arto Lapin Oravan portaat, joka on ihan ykköslempparini, mutta kun sitä ei löytynyt, niin sain Heli Laaksosen uusimman, Peippo vei. Sen verran sanon, että on kyllä ihanan suloinen kokonaisuus.
Heli Laaksosen kirjoissa oman mielenkiintonsa tuo se, kun kirjan saa luettua ja se murre on jäänyt johonkin aivojen sopukkaan ja tulee päästäneeksi suustaan jotain ihan hölmöä, mikä ei sinne normaalisti kuulu. Joskus ihan hävettää, kuinka helposti omaksun muiden puhetyylejä ja murteita.
***
KYL MÄÄ SUNT TUNNEN
Ketä sun on käskeny
kisko kettupuvun päälles
ko olet nii sulone sisält?
Vetoketjus o seljäst jumis
etkä anna mun autta.
Leikkan sala reijän kylkke
ja kopeloitten käpäläl hiuka.
Mää tiäsin!
Siäl o silusilkkine siasaparo
ja ystävälline märkä kärsä.
Ei mikkä laki kiällä
petoeläint esittämäst
mut sit ei auta surra
kui ei kukka uskal
ilma susiturkki puhutel.
Minä, tavallinen ihminen Espoosta jossa asuin 20 vuotta elämästäni muutin Liminkaan (Oulun lähelle) pariksi vuodeksi. Tutustuin ihmisiin aika laajasti ympäri Suomen mutta kuulemma palattuani takaisin etelään puhun lähinnä Nivalan murretaa (kiitos kämppis!) ja ensimmäisen vuoden ensimmäisen viikon jälkeen helsinkiläinen kaveri soitti. Jouduttiin lopettamaan puhelu lyhyeen kun puhuin 3 murretta samaan aikaan. Ai miten niin tarttu?
VastaaPoistaPorilainen kaverini asui ensin vuoden Turussa ja muutti sitten Joensuuhun, sekin on välillä ollut aika iloista sekamelskaa! :D
VastaaPoistaHeli Laaksonen on ihana! ensinnäkin, sen runot on herttasia ja toiseks toi on mun kiältä! okei siinä on vähän eri vivahteita kun varsinaisessa nykysessä turun murteessa jota ite puhun, mutta toi on mulle niin ymmärrettävää ja kuulen niin selkeesti miten kaikki pitää sanoo.
VastaaPoistastu, lueskelen noita joskus ääneen ja välillä on kieli sellaisessa solmussa että huhhuh!
VastaaPoista