keskiviikko, 24. elokuuta 2011
Toisella kerralla koirasi ei enää haukkunut
Luen runoja yleensä yksittäin, omina pikku maailmoinaan. Tämä saattoi olla ehkä ensimmäinen lukemani runokirja, joka on selkeästi yhteneväinen kokonaisuus. Tarina, jolla on alku ja loppu. Tarina pettämisestä, aviokriisistä ja uuden rakkauden löytämisestä.
Kirjaan sai tarttumaan sen erilainen ulkomuoto. Kirja on ehkä hieman tavallisesta poikkeavan korkea ja kun sen avaa, sivut ovat itse kansia joka puolelta reilun sentin verran pienempiä. Kirja on myös hyvin vahvasti visuaalinen elämys. Sivut ovat hieman erilaista materiaalia ja jokaisen sivun ulkoasu on erilainen.
Tämän lukemisesta on kulunut pari viikkoa ja jo nyt epäilen silloin antamaani kahta tähteä. Ei kai se nyt niin suuri pettymys ollut? Joistakin kohdista pidin oikein erityisen paljon. Joten uskaltaudun nyt lisäämään pienen plussan tuonne perään.
★ ★ +
"miten pitkä aika
ihmisen ikävää
täytyy tuntea?
kaivata
toisen ihon tuntua.
lämpöä,
huulien,
sormien hyväilyjä,
että päätyy etsimään sitä
Minkä kauan sitten kadotti?"
Creative Director / Photographer: Nuikki
AD / Graphic Design: Leena Mänttäri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


0 kommenttia:
Lähetä kommentti