Louisa M. Alcott: Viimevuotiset ystävämme (WSOY 1989)
tiistai, 23. elokuuta 2011
Viimevuotiset ystävämme
Louisa M. Alcott: Viimevuotiset ystävämme (WSOY 1989)
Luin ensimmäisen osan, Pikku naisia, tammikuussa ja pidin siitä silloin melko paljon. Viimevuotiset ystävämme jatkaa tarinaa siitä, mihin Pikku naisia jäi. Edellisen kirjan luettuani jäin kaipaamaan elokuvasta (1994) tuttuja tapahtumia, mutta tässähän ne sitten tulivatkin. Jos päädyn lukemaan myös kaksi viimeistä osaa, Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat, edessäni ovat aivan uudet seikkailut.
Itselleni tärkeimmäksi kirjan juonikuvioista nousi Jon ja herra Bhaerin tarina, vaikka vaihteleva kertoja toikin välillä ihan kaivattua piristystä lukemiseen. Välillä oltiin myös Amyn seurassa Euroopassa, eikä muutakaan perhettä unohdettu. Tämä kirja kävi hieman kyllästyttävämmäksi kuin edellinen, sillä aika ajoin turhautti, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan.
En ole aivan heti syöksymässä jatko-osien kimppuun, mutta takakannessa mainituista "kuolemattomista tyttökirjoista" F. H. Burnettin Salainen puutarha herätti kiinnostukseni.
Alku: "Jotta olisimme asioista selvillä ja voisimme suoraa päätä siirtyä Megin häihin, on ehkä paikallaan jutella ensin hiukan Marchin perheestä."
***
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ai, en tiennytkään, että Pikku naisia -elokuva perustuu kahteen ensimmäiseen kirjaan. Kuvittelin, että vain siihen ensimmäiseen! Täytyy saada luettua edes Pikku naisia.
VastaaPoistaTäytyisiköhän joskus katsoa se vanhempikin elokuva, että kuinka paljon se eroaa uudesta ja mistä mihin siinä on kerrottu. Jostain olin lukevinani, että se on tapahtumiltaan uskollisempi kirjalle, mutta uudemmassa elokuvassa tunnelma saavuttaa paremmin kirjan tunnelman. Mutta jotenkin nuo vanhat elokuvat eivät vain jaksa sytyttää.
VastaaPoistaIhanaa, että joku lukee ja bloggaa vielä näistäkin, iki-ihanista Alcotteista! Minustakin tuo "uusi" Pikku naisia elokuva on suloinen ja tavoittaa kyllä kirjan tunnelman.
VastaaPoistaMaria, ehdottomasti lukee ja bloggaa! Itseäni ei kauden uutuudet kovin kamalasti edes kiinnosta, kun on niin paljon vanhaakin vielä lukematta. Ja vanhat ovat melkeinpä poikkeuksetta aina kirjaston hyllyssä ilman mitään varausjonotuksia ;)
VastaaPoistaLöysin blogiisi Vielä yksi rivi... -blogin kautta ja törmäsin tuttuihin kirjoihin. Minä luin Pikku naisia viime vuoden lopulla ensimmäistä kertaa ja säntäsin heti hakemaan kirjastosta myös samannimisen elokuvan. Viimevuotiset ystävämme ei sitten ollutkaan kovin kiva lukuelämys kun tiennyt yhtään, että elokuva sisältää senkin tapahtumat. Nyt luen Pikku miehiä ja jopa on kiva lukea kun ei tiedä mitä on tulossa! Sinulla on kiva blogi, jäin samantien lukijaksi!
VastaaPoistaItselläni tuo vuoden 1994 elokuva oli yksi lapsuuden suosikeista, joten ensimmäistä kirjaa lukiessa hämmensi kamalasti kun siitä jäi puuttumaan vaikka mitä. Mulla taitaa jäädä loput kaksi kirjaa lukematta, tai ainakaan tällä hetkellä ne ei herätä mitään kiinnostusta. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa! Jään mielenkiinnolla odottamaan, että mitä tykkäät Pikku miehistä :)
Poista