Oikukas kuolema

José Saramago: Oikukas kuolema (Tammi 2008)

Vuoden vaihtuessa uuteen, ihmiset lakkaavat kuolemasta. Viikkojen ja kuukausien kuluessa nurkat täyttyvät elämän ja kuoleman rajamailla olevista ihmisraunioista. Kuolemattomuus koettelee kuitenkin vain maata, johon Saramagon tarina sijoittuu. Muualla maailmassa kuolevat jatkavat kuolemistaan ja sen vuoksi kuolemaan kykenemättömiä aletaankin salakuljettaa rajan yli viimeiselle matkalleen. Kuolemattomuus kuohuttaa tietysti niin maan johtoa kuin kirkkoakin. Lopulta tuoni, naishahmoinen kuolema, tuo julkisuuteen tiedoksiannon, missä kertoo uudesta menettelytavastaan. Siitä eteenpäin jokainen kuolemassa oleva saa viikkoa ennen kuolemaansa kirjeen tuonelta, jossa kerrotaan mitä tuleman pitää, jotta kuoleva osaisi valmistautua kuolemaansa. Yksi kirje kuitenkin palaa bumerangina takaisin ja tuoni ryhtyy selvittämään asiaa.

Oikukas kuolema on kolmas lukemani Saramago, mutta valitettavasti se ei aivan täyttänyt odotuksiani. Tykästyin José Saramagoon luettuani kirjan Kertomus sokeudesta ja jatkoin tutustumistani luonnollisesti kirjalla Kertomus näkevistä. Nyt Oikukas kuolema houkutti erottuvalla kannellaan ja Saramago on kuulemma itse luonnehtinut tätä jatkoksi edelliselle (Kertomus näkevistä).

Kirjan tapahtumat kävivät aika nopeasti itselleni liian pitkäpiimäisiksi, kun pienimmätkin seikat piti kertoa ja sivut vain matelivat. Kirja sai kuitenkin hyvin paljon anteeksi viimeisen sivunsa ansiosta. Voi mikä ihana lopetus!

Nyt pitääkin tarkoin miettiä, että mikä Saramagoista on lukulistallani seuraavana, etten joudu lannistavaan pettymysten sarjaan.

Alku: "Seuraavana päivänä ei kukaan kuollut."

★ ★ ★