Jaycee Dugard: A Stolen Life (Simon & Schuster Adult Publishing Group, 2011)
Jaycee Dugard oli 11-vuotias, kun Phillip ja Nancy Garrido nappasivat hänet kesken koulumatkan autoonsa ja ajoivat pois. 18-vuotisen vankeutensa aikana Jaycee synnytti kaksi Phillipin lasta. Jaycee sai lohtua tyttäristään, lukuisista kissoista, joista hän piti huolta ja siitä ajatuksesta, että hän vielä joskus tapaisi taas äitinsä.
Minusta lukijana tuntui siltä, että Jaycee ei liiemmin sensuroinut ja kaunistellut, eikä myöskään liioitellut hänelle sattuneita kauheuksia. Kirjan alkupuoli, itse kidnappaus ja sitä seurannut kamala kohtelu ja raiskausten kuvaus olivat ehdottomasti inhottavinta luettavaa. Kirjan edetessä vastaavat tapahtumat jäivät pois ja keskityttiin enemmän Jayceen arkeen, lapsiin, vierailuihin ulkomaailmassa ja ennen kaikkea kissoihin.
Jayceella oli vankeutensa aikana lukuisia kissahoidokkeja, joista osa oli Phillipin hankkimia ja osa takapihalle eksyneitä kulkukissoja. Yksinäinen Jaycee kiintyi kissoihinsa ja jokaista menetettyä karvaturria surtiin syvästi. Omalla kohdallani kirjassa tökki eniten juurikin nämä kattimatikaiset, sillä en ole pätkän vertaa kissaihminen. Tietenkin ne kuuluivat kirjaan, koska ne kuuluivat hyvin olennaisena osana Jayceen elämään vankeudessa, mutta kuinka paljon onnellisempi olisinkaan ollut ilman sitä runsasta kissarakkautta.
Mukavaa vaihtelua kirjan kerrontaan toivat kuvat Jayceen lapsuudesta sekä hänen omista lapsistaan. Mukaan oli päässyt myös useamman aukeaman pituinen skannattu ote hänen päiväkirjastaan, jota hän piti ensimmäisistä kissoistaan vankeutensa alkuaikoina.
Loppua kohden kiinnostukseni vähän laimeni. Odotin mielenkiinnolla, että miten Jayceen vankeus lopulta päättyisi. Hänen aloitellessaan vihdoinkin elämäänsä ulkomaailmassa, olisin halunnut nopeuttaa tapahtumien kulkua. Hän kuvasi aika paljon terapiaa, joka tapahtui mm. hevosten parissa. Ilmeisesti tuollaiset terapiamuodot ei kiinnosta itseäni, sillä hevoselle riimun laittamisen vertaaminen oman elämän ongelmanratkaisuun sai minut pyörittelemään turhautuneena silmiäni.
A Stolen Life oli kuitenkin vaikuttava ja mielenkiintoinen tositarina. Jaycee avasi niitä tunnetiloja, joita tuollaisessa vankeudessa elävä kokee. Joillekin lukijoille kirja varmaan tyydyttää vain tirkistelynhalua ja uteliaisuutta, mutta itselleni tapaus Dugard oli aika tuntematon entuudestaan. En siis odottanut etukäteen kieli pitkällä, että mitä kaikkea uskomattoman kamalaa hänelle 18 vuoden aikana oikein tapahtuikaan. Ihan vertailun vuoksi voisin joskus lähitulevaisuudessa lukea Natascha Kampuschin kirjan 3096 päivää.
Alku: "This book might be confusing to some. But keep in mind throughout my book that this was a very confusing world I lived in."
★ ★ ★ +
Tää voisi tosiaan olla mun kirja, rakastan nimittäin kissoja älyttömästi :D 18 vuotta on pitkä aika, en ihmettele oikeastaan, että loppupuolella kiinnostus hieman laimeni :) Toivottavasti tämä suomennetaan pian!
VastaaPoistaANNI, noniin heti kirja varaukseen, kun siitä ilmestyy suomennos! Olen yrittänyt vähän googlata asiaa, mutten ainakaan vielä ole onnistunut löytämään tietoa suomennoksesta.
VastaaPoista