Claes Andersson: Pimeän kirkkaus (WSOY 2010, suom. Jyrki Kiiskinen)
Ihastuksen huokaus jos toinenkin kuului lukiessani tätä kirjaa ennen joulua. Rakas joulupukki, taisit unohtaa tämän lahjoistani, käykö jos pidän tämän kirjaston kirjan? :)
"Lokakuu repii puiden vaatteet, sinkoaa linnut
maan alle, ryöstää rouvien hatut, paidat pyykkinarulla
ovat sairastuneet tanssimaniaan, myrsky tyrkkii mihin tahtoo
Talo on muuttunut suuriksi uruiksi joita tuuli soittaa
Raitis ilma saa sydämen iloitsemaan luuhäkissään
tunkkaisen kesän jälkeen. Kaupassa ollaan yhtä mieltä, ettei
ilma ole kummoinen mutta viimein voi olla oma itsensä
toivoton janoinen allapäin äkäinen tyly paranoidi rahaton ja ruma"
★ ★ ★ ★
0 kommenttia:
Lähetä kommentti