Viime syksynä kiinnostuin Pohjois-Koreasta ja sen tilanteesta. En enää edes muista, että mistä se lähti, mutta Kim Jong-ilin kuoltua joulukuussa, oli pakko päästä lukemaan jotain kirjallisuutta aiheesta. Guy Delislen sarjakuva-albumi Pjongjang (WSOY 2009) oli itsestäänselvyys. Kun vihdoinkin muistin kirjastoreissullani eksyä sarjakuvahyllyjenkin puolelle, mukaani tarttui Pjongjangin lisäksi myös kaksi muuta Delislen albumia, Shenzhen (WSOY 2010) ja Merkintöjä Burmasta (WSOY 2008).
Aloitin Pjongjangilla, missä Delisle matkustaa Pohjois-Koreaan työskennelläkseen animaatioelokuvastudiolla. Kirja avaa ulkomaalaisen arkea Pohjois-Korean pääkaupungissa ja sainkin hyvin tyydytettyä tiedonjanoani. Tykästyin Delislen piirtotyyliin ja kerrontakin kulki sujuvasti. Jotenkin odotukseni olivat kuitenkin niin korkealla, että petyin ihan pikkuriikkisen, joten Pjongjang sai kolme tähteä.
Heti perään tartuin Shenzheniin, missä Delisle matkaa Kiinaan työnsä takia ja taas saadaan tutustua paikallisiin oloihin. Shenzhen ei sytyttänyt samalla lailla kuin Pjongjang, vaikka tällekin kyllä annoin kolme tähteä. Kiinasta ei ehkä irronnut yhtä mielenkiintoisia juttuja ja itseäni harmitti tämän uusimman albumin piirtotyyli. Se kun oli jollain tavalla paljon "suttuisempi" ja taidan olla enemmän selkeiden viivojen ystävä. Ainakin sarjakuvien osalta.
Merkintöjä Burmasta jätin viimeiseksi. Delisle muuttaa Burmaan pienen poikansa ja Lääkärit ilman rajoja -järjestössä työskentelevän vaimonsa kanssa ja viettääkin päivänsä poikansa rattaita työnnellen vaimon ollessa töissä. Näistä kolmesta kirjasta viihdyin Burmassa kaikkein parhaiten, neljän tähden arvoisesti. Pidin selkeästä piirtojäljestä ja selkeästi erillisistä pienistä osista. Lukemisen saattoi huoletta keskeyttää missä välissä vain, eikä tarvinnut pelätä, että tippuisi kärryiltä. Merkintöjä Burmasta oli ehdottomasti myös hauskin näistä kolmesta. Ja opin myös tästä maasta paljon uutta!
Hauskaa kuulostella ihmisten makueroja: minä pidin itse enemmän Shenzenin hiilipiirrosmaisesta tyylistä etenkin maisemissa. Pjongjang oli mielestäni ehkä tyylillisesti näiden kahden muun välissä, se on ehkä kuitenkin minun suosikkini, niin tarinallisesti kuin tyylillisesti.
VastaaPoistaBurmassa oli kyllä tosiaan huumoria ihan eri tavalla kuin edellisissä, hyvä huomio.
Kiva että luit nämä, ja pidit. :)
Tykkäsin siitä tyylistä niissä pienten tarinoiden välissä olevissa sivun kokoisissa kuvissa. Mutta jotenkin musta tuntui, että se olisi saanut jäädä siihen. Ja ihan totta tuo Pjongjangin sijoittuminen kahden muun välille!
PoistaOli mukava tutustua näihin kirjoihin. Ihastuin niin paljon vuosi sitten Marjane Satrapin sarjakuviin, että oli jo aikakin löytää seuraavat hyvät sarjakuvat :)
Heips! Bongasin juuri blogisi ensimmäistä kertaa, olipa mukava löytää tänne! Hyviä löytöjä teit, piipahdin myös tänään vielä Suomalaisen alessa ja sinne oli tullut alekirjoja, joita ei vielä alennusmyyntien alkaessa ollut. Joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut sieltä lähteä...
VastaaPoistaTervetuloa vaan! :) Seuraavassa kirja-alessa ravaan siellä kyllä vaikka parin päivän välein, ettei mitään vain mene ohi suun.
PoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta, pitää vilkaista. Jos nää asiat kiinnostaa enemmänkin, kannattaa ehkä lukaista "Terveisiä pahan akselilta. - Arkea ja politiikkaa maailman suljetuimmissa valtioissa". Se on ruotsalaisen kirjeenvaihtajan tekemä kirja juttumatkoista maailman eri diktatuureissa, ja se kertoo muun muassa Pohjois-Koreasta siinä - ihan mielenkiintoista luettavaa :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä! :)
Poista