Joanne Harris: Sinisilmä (Otava 2010)
"Nelikymppinen sairaala-apulainen B.B. asuu äitinsä luona pienessä kylässä Yorkshiressa. Hänen sosiaalinen elämänsä rajoittuu internetin sivustolle badguysrock. Siellä hän kyttää Albertinea, jonka kanssa hänellä on yhteinen menneisyys, ja hautoo synkkiä suunnitelmia.
Äidin ja pojan traumaattinen suhde, veljesten vihanpito ja sokean lapsineron sydämeenkäypä kohtalo ovat keskeisessä osassa, kun totuus vinksahtaneesta perheestä alkaa raottua."
Olen niin tavattoman närkästynyt tämän kirjan aiheuttamasta pettymyksestä, etten kykene edes omin sanoin valaisemaan kirjan pointtia. Jos sellaista edes on. Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita oli yksi parhaista kirjoista, joita viime vuonna luin. Erehdyin jotenkin luulemaan, että Sinisilmä olisi samanlainen jännittäviä käänteitä täynnä oleva mysteeri, missä matto vedetään jalkojen alta juuri kuin kuvittelet päässeesi selville vesille hahmojen ja tapahtumien suhteen. Voi kuinka väärässä olinkaan. Eihän tässä hetkeäkään voinut kuvitella tietävänsä, että kuka on kuka ja mikä on totta ja mikä ei. Uudet jännittävät(?) käänteet aiheuttivat vain turhautumista, kun taas piti aloittaa ajatustyö alusta.
Sinisilmä tökki heti alusta lähtien, mutta onnistuin vakuuttelemaan itselleni, että kohta pääsisin perille hahmoista ja kirjan lopussa sinnikkyyteni palkittaisiin. En päässyt perille hahmoista ja kirjan lopussa halusin tehdä sille väkivaltaisia asioita. Kuvittelen ymmärtäneeni kirjan aivan viimeiset tapahtumat, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin kokenut jonkin ahaa-elämyksen siihen tilanteeseen johdattaneista tapahtumista.
Sekavan tarinan lisäksi blogimuotoinen kerronta tuntui välillä kamalan epäuskottavalta ja suomennoksen oikoluku oli jäänyt joltain täydellisen kesken.
Alku: "Olipa kerran leski, jolla oli kolme poikaa."
★
Voi ei apua! En tiedä, uskallanko tarttua tähän. Inhoan tökeröitä virheitä ja oikolukemattomuutta. Myös itse ihastelin viime vuonna Harrisin kirjoista useampaakin (lemppari Appelsiinin tuoksu!).
VastaaPoistaSalla, tuntui vähän siltä, että melkein jokaisella sivulla oli ainakin joku kirjoitusvirhe. Oli paljon sanoja, joita ei oltu taivutettu oikeaan muotoon ja joistain tuplavokaaleista puuttui toinen ja muuta typerää.
VastaaPoistaEn tiiä, ehkä kannattaa kuitenkin kokeilla tätä. Jos viidenkymmenen sivun jälkeen ei vieläkään nappaa, niin ei kannata sinnitellä loppuun saakka. Muuten joutuu samaan raivon tilaan, missä minä olin tätä postausta kirjoittaessani :D
Minä suosittelisin mieluummin Harrisin muita teoksia, esim. Pientä suklaapuotia, sen jatko-osaa Karamellikenkiä tai vaikkapa Kesäviiniä. Sinisilmästä en juuri pitänyt minäkään vaikka kirjan kyllä omistan, turhautumiseni syyt paljolti samat kuin sinulla Jannina. Muistan tämän aiheuttaneen järkytyksen jälkeen googlailleeni Harrisin haastatteluja tämän tiimoilta ja hän oli sanonut halunneensa kirjoittaa kirjan, jossa ei ollut ainuttakaan pidettävää henkilöä. Siinä ainakin onnistui, mielestäni.
VastaaPoistaLinnea, seuraavaksi haluankin lainata Pienen suklaapuodin, Karamellikengät onkin lainassa jo äidiltä. Sinisilmän kuvaus viehätti siksi, että halusin yhtä hurjia juonikäänteitä kuin Herrasmiehissä. Mutta höh!
VastaaPoistamoikka, olit lukijana tuolla mun ruokablogissa mutta poistin sen eli nyt noi ruokajututkin löytyy tästä osotteesta:
VastaaPoistahttp://iwillholdmybreath.blogspot.com
Tulin kurkistamaan, olitko kirjoittanut jo jotakin Delislestä, mutta sitten tämä Sinisilmä vei huomioni :-). Loistava arvio! Kirja vaikuttaa kiinnostavalta, mutta arviosi jälkeen ymmärrän hyvin, ettei tätä kannata pitää mielessä. Ärsyttviä nuo kirjoitusvirheet - pikkujuttuja, mutta niin häiritseviä! Etenkin, jos kirja ei muutenkaan jaksa innostaa.
VastaaPoistaPaula, en ehtinyt vielä Delislen kimppuun! ;) Pidin muutaman päivän tietokonetaukoa, mutta äsken tuli niin kova kutkutus päästä kirjoittelemaan siitä, että pikapuoliin on tekstiä tulossa.
VastaaPoistaLuin juuri Harrisilta Pienen suklaapuodin ja onneksi onneksi onneksi se ei ollut yhtään niin huono kuin tämä Sinisilmä!