Claudie Gallay: Tyrskyt (Avain 2010)
Tyrskyt sijoittuu La Haguen pieneen kylään Normandian uloimmalla niemenkärjellä, minne kirjan kertoja, nainen joka tutkii lintuja, on paennut menneisyyden haamuaan. Myrskyisenä kevätpäivänä kylään saapuu mies, joka ratkoo oman menneisyytensä haamua ja jonka kiemurat vievät myös naisen mukanaan.
Vaikka yleensä taidan arvostaa kirjoissa eniten hyvää juonta, tällä kertaa kirjan uskomaton tunnelma voitti aivan täysin. Toki Lambertin, tuon menneisyyttään selvittävän miehen, menneisyyden ratkominen oli mielenkiintoista, mutta ainakin omalla kohdallani paljastukset olivat ennalta-arvattavia. Muistan ainakin muutamaan otteeseen huudelleeni keskellä yötä lukiessani, että MÄ ARVASIN! Tuo ei kuitenkaan haitannut, sillä kirjan kieli, pienten hetkien kuvaukset ja tunnelma olivat upeita. Ja pääsinpähän kokemaan onnistumisen iloa ratkottuani salaisuudet ennen heitä!
Linnea kertoi Sinisilmän kommenteissa, että Joanne Harris oli halunnut kirjoittaa kirjan, jossa ei ole ainuttakaan pidettävää henkilöä. Tuo inhottava Sinisilmä pilasi kirjavuoden aloitukseni, mutta Tyrskyt tuli ja paransi kaikki haavani. Ja kun mietin Sinisilmää ja sen henkilöiden inhottavuutta, tunnen ihanaa hellyyttä La Haguen asukkaita kohtaan. Voisin melkeinpä sanoa pitäneeni kaikista Tyrskyn henkilöistä. Herra Anselme aiheutti minussa jotain negatiivisia olotiloja, mutta eipä häntä paljoa joutunut sietämään.
Pidin Gallayn lyhyistä lauseista ja pienistä tunnelmapaloista. Ennen nukahtamista kävin mielessäni läpi meidän yömme, kaikki meidän yömme tauottomana sarjana.
Siinä hän oli takanani, melkein kiinni minussa. Tunsin hänen hengityksensä niskassani. Hän kietoi käsivartensa ympärilleni. Sulki ne. Kätensä. Kuulin hänen sydämensä hakkaavan selkääni vasten.
Tyrskyt on ehdottomasti kirja, joka täytyisi saada myös omaan kirjahyllyyn, sillä tämän tulen ehdottomasti lukemaan vielä uudestaankin. Uskaltaisikohan odotella kovakantisen hinnan laskua, vai pitäisikö vain iskeä kiinni. Harmittaa niin paljon, että Aikamatkustajan vaimon kovakantinen painos on loppuunmyyty. Tai sitten pitää tyytyä pokkariin.
Alku: "Näin Lambertin ensimmäisen kerran sinä päivänä kun rajumyrsky nousi."
★ ★ ★ ★ ★
Tämä on kyllä tajuttoman hyvä kirja!
VastaaPoistaEn olisi osannut etukäteen arvata, että tulen tykkäämään tästä näin paljon!
VastaaPoistaOn aina ihana tunne, kun jokin kirja josta itse pitää valtavasti, sytyttää myös toisen lukijan! Mullakin tekisi mieli lukea tämä joskus uudestaan, niin käy tosi harvojen kirjojen kohdalla :)
VastaaPoistaLaura, olet vissiin lukenut sen toisenkin Gallayn kirjan, suosittelisitko? Ajattelin tuossa, että senkin voisi lukea ja sitten menin ja googlasin sen ja se olikin se, jonka kansi on aina aiheuttanut inhoväristyksiä. NYYH, pääsenkö tästä kansikammosta irti! :D
VastaaPoista