Talven aikana luettuja

Kuluneen talven aikana on päässyt taas kertymään muutamia kirjoja, joista on jäänyt bloggaamatta. Itselläni on tällä hetkellä pieni reader's block, kun mikään kirja ei oikein maistu, joten tässä tulee nyt ryminällä kaikki unohtuneet.

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia (Karisto 2008)
Kouluammuskelusta kertova Yhdeksäntoista minuuttia valikoitui itselläni jostain syystä joulupyhien kirjaksi. Olihan tämä toisaalta karmivaa luettavaa, kun ajattelee ajankohtaa, mutta tämä piti kyllä otteessaan ja aika kului nopeasti. 2010 joulukirjani oli Poika raidallisessa pyjamassa, mihin tässä vielä joudutaan. Ehdotuksia karmivaksi joulukirjaksi 2012?

Muistan että tämä oli hyvä. Älyttömän hyvä. Mutta tässä ja nyt huomaan, etten muista juonesta oikeastaan mitään. Luin viime vuonna myös Poikani Kevinin ja katsoin Elephant elokuvan ja nyt ne kaikki ovat sekoittuneet päässäni yhdeksi isoksi mössöksi. Harmillista. Pääsenpähän nopeammin lukemaan tätä mainiota kirjaa uudestaan, kun juonenkäänteet ovat päässeet unohtumaan!
*****

Joanne Harris: Pieni suklaapuoti (Otava 2008)
Pieni suklaapuoti elokuva on nähty se viisi miljoonaa kertaa, mitä se on tullut telkkarista ja siihen päälle vielä pari kertaa DVD:ltä. Kului pitkään ennen kuin tajusin sen perustuvan samannimiseen kirjaan ja että kirjalle on vielä jatkoakin Karamellikenkien muodossa.

Pieni suklaapuoti oli mukava ja nopealukuinen tarina, mitä nyt en voinut olla vertaamatta kirjan ja elokuvan eroja. Pidin siitä miten Viannen menneisyyttä valotettiin ja jotenkin hänen ja tyttärensä tarina aukesi kirjassa paljon paremmin kuin elokuvassa. Eniten jäi hämmentämään Rouxin hämmentävän pitkään kestänyt kylmäkiskoisuus, joka ei tullut elokuvassa esiin lainkaan samalla tapaa. Eikä nyt takerruta siihen, että elokuvassa Rouxia näyttelee ihana Johnny Depp ;)
***

Turkka Hautala: Salo (Gummerus 2009)
Mikä ihme sai minut välttelemään tätä kirjaa näin pitkään!? Salo ehti olla hyllyssäni jo pidemmän aikaa, kunnes ryhdistäydyin ja tartuin kirjaan. Kai se on se epäluuloisuus suomalaisia kirjailijoita kohtaan. Välillä se nostaa melankolista päätään.

Salossa kertoja vaihtuu jokaisessa luvussa ja eri kertojien tarinat kietoutuvat kiehtovasti yhteen. Uuden luvun alkaessa sitä koittaa pähkäillä, että kukahan tämä on ja miten tämä nyt kytkeytyy edelliseen. Kovinkaan usein en jää pohtimaan kirjojen hahmoja sen pidempään, mutta näiden pienten makupalojen jälkeen jäin miettimään, että miten näille kaikille ihmisille kävi. Halusin vielä vähän lisää. Salo oli kohdallani positiivinen yllätys ja se saa kyllä aivan varmasti jäädä kirjahyllyyni odottelemaan seuraavaa lukukertaa.
****

Cormac McCarthy: Tie (WSOY 2008)
Tie on majaillut hyllyssäni jo kesästä 2010, kun ostin sen Vammalasta Vanhan kirjallisuuden päiviltä. Elokuvaversion kävin katsomassa jo elokuvateatterissa, koska rakkaani Viggo Mortensen ♥ Elokuvasta jäi hyvin vahvasti todella ahdistava tunnelma, joten kirjan lukeminen vain venyi ja venyi. Elokuvan näkeminen ehdottomasti pilasi tätä lukukokemusta. Tietyt kohdat olivat jääneet niin ahdistavina mieleeni, että kaikki keskittymiseni meni siihen, että jännitin vain niiden tulemista. Olihan tämä ihan hyvä kirja, mutta ei minulle. Liikaa maailmanlopun tunnelmia ja selviytymistaistelua. Kummallista, koska Kertomus sokeudesta (José Saramago) on kuitenkin yksi lempikirjoistani.
***